Rippikortti

Tämäkin kortti on matkamuisto blogiseikkailuistani. Tällä kertaa idea Annelta, jonka blogista löytyy tutoriaali. Taitokset tuovat mieleen "räpsyttimen", joita lapsuudessa tehtiin useita. Omatkin lapset ovat kyseisen leikin löytäneet. Ihan pilkulleen samanlailla ei tässä taitteluita tehty ja itse ainakin jouduin joitain kohtia liimailemaan, kun taittelut eivät menneet ihan kohdilleen.
Kortissa on vyö, joka pitää taitokset kivasti kasassa.

Tässä kuvassa vyö on irroitettu ja kortti avattu. Sisällä värssy.

Tervehdyksensä voi kirjoittaa takana olevaan tagiin, jolla on oma koristeltu tasku.

Rippipäivänä

Vielä mahtui tälle kesälle yksi rippikortti. Hieman erilaisella kaavalla tällä kertaa. Toiveena oli kortti, johon saa rahalahjan. Taittelin korttipohjan niin, että kortin saa suljettua ikäänkuin käsilaukun tavoin. Kannessa on magneetti, joka pitää läpän kiinni. Pohjassa taitokset, jotta kortti pysyy pystyssä.

Ja tässä vielä sisältä kuvaa. Alaosassa on toivottu paikka rahalle, eli tuon "vyön" alle saa sitten pujotettua lahjan. 

Rippikortti

Rippikorttiin toivottiin hieman erilaisuutta, lähinna jonkinlaista goottityyliä. En sitten tiedä käykö punainen, musta, SPS:n Black Rose Fairy ja nahkanauhapunokset goottilaisuudesta, mutta tälläiset tähän valitsin. Tilaajalle sopi kanssa ;)

Rippipäivänä

Sain tilauksen rippikorteille, sekä tytölle että pojalle. Kivan korttimallin bongasin ja "lainasin" Randin blogista. Olen aikasemmin miettinyt pääni puhki miten tagia voisi käyttää aukeavana korttina ja tässähän vastaus sitten löytyi. Hyvinkin looginen...ei vaan millään itse tajunnut. Koska malli oli niin kiva, tein sitten molemmat kortit samalla kaavalla. Kortin sisällä on toiveesta tehty paikka rahalle, mutta en muistanut niitä kuvata. Randin blogissa on hyvät kuvat, joten TÄSSÄ linkki sinne. Pojan kortissa paperit Timpalta, leima Inkadinkado:n setistä





Ja tässä tytön kortti. Paperit Pion Design, leima Lily of the Valleyn kirkko.

Rippikortti,

Meillä on ensi sunnuntaina rippijuhlat, kun miehen veljen poika pääsee ripille. Yritin saada korttiin jonkinlaista metallimeininkiä, kun rippilapsi on hyvinkin kiinnostunut musiikista ja "metallisesta" sellaisesta. Pientä jekkua kuitenkin oli sisällytettävä hommaan. Päällisin puolin kortti näyttääkin "tylsältä" akkojen hömpötykseltä. Muistelen, että kun kutsukortteja tehtiin, niin niissä ei saanut olla mitään ylimääräistä krumeluuria.





Kortissa sattui pikku moka mittausvaiheessa. Tarkoitus oli laittaa korttiin tavallaan kansiläppä, mutta nyt ei kartonki siihen riittänyt. Väsäsin sitten tälläisen lukkosysteemin, jossa tynkä läppä menee suljettaessa koholla olevien taustapaperien alle.







Ja sitten se jekku. Sisäpuolella on sitten metallia joka lähtöön. Kortti on ikäänkuin kaksipuoleinen.
Tuon CD:n kanssa oli kovasti työtä. Varastossa olleet musteet eivät pysyneet kiiltävällä pinnalla. No, siihen ei tarvittu kuin puhelu Finnstamperin Sarille. Kaima lupasi kokeilla Brilliancen mustetta itse ensin, ennenkuin ostaisin sen. Kokeilut onnistuivat, ja muste oli kahden päivän päästä meillä. Siinä jos missä kunnon asiakaspalvelua!
Kuva on aika huono, kun CD kiilsi joka kulmasta.